Echoes of Melancholy – John Dowlandin maailma
Mikä ainutlaatuinen tilaisuus jakaa John Dowlandin musiikkia, joka on ollut yksi englantilaisen musiikin vaikuttavimmista säveltäjistä. Ensimmäisenä julkaistessaan laulunsa kokoelmana, Dowland oli syvästi tietoinen mantereen pitkäaikaisesta laulujen julkaisemisen perinteestä, mutta hän myös aisti oman roolinsa uuden perinteen muovaajana Englannissa. Hän katsoi sekä menneisyyteen, ammentaen vakiintuneista käytännöistä, että tulevaisuuteen, luoden sen, mitä nykyään tunnistamme englantilaiseksi luutulauluksi. Ennen Dowlandia Englannissa oli julkaistu madrigaaleja Byrdin, Morleyn ja muiden toimesta, mutta soololaulujen kenttä oli suurelta osin tutkimaton ennen hänen First Booke of Songs or Ayres -kokoelmaansa (1597). Tämä merkittävä teos innoitti paitsi neljä muuta Dowlandin kokoelmaa myös yli 20 vastaavaa kokoelmaa muilta säveltäjiltä 25 vuoden aikana.
Oleskellessaan Pariisissa (1580–84) Sir Henry Cobhamin taloudessa, Dowland sai vaikutteita Airs de Cour -perinteestä, ranskalaisesta lauluperinteestä. Hänen varhaiset teoksensa, kuten Awake, sweet love ja Can she excuse my wrongs?, sisältävät tanssirytmejä ja strofiikkaa, jotka ovat tyypillisiä tälle tyylille. Kuitenkin, vaikka ranskalaisissa Airs de Cour -lauluissa oli yksinkertaiset luutun säestykset, Dowlandin englantilaisessa sovituksessa esiteltiin monimutkaisempaa kontrapunktia ja harmoniaa. Dowlandin Second Booke (1600) paljastaa merkittävän kehityksen hänen tyylissään. Matkustaessaan Italiaan etsimään kuuluisan säveltäjän Marenzion, hän kohtasi uuden monodisen tyylin, kuten Caccinin ja muiden florenttilaisten muusikoiden tuotannon. Vaikka Dowland ei koskaan hylännyt rakenteellista luutun säestystä ja siirtynyt yleiselle bassolinjalle — joka tuli suosituksi Englannissa 40 vuotta myöhemmin — hän yhdisti mestarillisesti elementtejä italialaisesta tyylistä.
Teoksessa Sorrow, stay, Dowland käyttää dramaattisia retorisia keinoja, kuten huudahduksia ("Älä, oi älä pelottele sydäntäni") ja toistuvia rukouksia ("Armahda"), korostaakseen tunteen voimakkuutta. Viimeiset rivit — "Mutta alas, alas, alas, alas, minä kaadun, Enkä koskaan nouse" — yhdistävät englantilaisen tekstin asettelun ja italian musiikin syvän ilmaisukyvyn, aivan kuten Caccinin innovaatioissa. Samoin I saw my lady weep, Second Booke:n avauslaulu, esittelee Dowlandin kuuluisan lachrymae-motiivin luutussa — laskeva neljän nuotin teema, joka myöhemmin kaikuu laululinjassa. Hän käyttää myös nousevia kvartteja sanoilla "Ja suru ylpeänä kohoaa", joka on 1600-luvun musiikillinen symboli valitukselle. Tämä tekstin ja melodian yhdistelmä osoittaa Dowlandin lisääntyvää herkkyyttä emotionaaliselle ilmaisulle.
Yksi Dowlandin eniten italialaisista vaikutteista saanut sävellys on myös yksi hänen kuuluisimmista teoksistaan: In Darkness let me dwell. Tämä laulu osoittaa hänen taitonsa sekä englantilaisessa että italialaisessa säveltäjäperinteessä. Hän käyttää nousevaa kvarttia sanoilla "näin yhdistettynä murheeseeni", jota seuraa laskeva puolinuotti sanoilla "haudassani maatan", vangiten kuulijan runoilijan epätoivoon. Lachrymae-teema palaa laulun ensimmäisellä säkeistöllä, ja viimeinen fraasi — joka jäljittelee alkuperäistä melodiaa — luo tunteen vääjäämättömästä surusta. Sanamaalaus "helvetilliset, riitasointuiset äänet" vahvistaa laulun intensiivistä tunnevoimaa, tehden siitä yhden englantilaisen laulun suurimmista saavutuksista.
Tämän konsertin ohjelma seuraa Dowlandin musiikillista matkaa varhaisista vaikutteista Ranskasta hänen viimeisiin teoksiinsa, jotka vihjaavat täysin uuteen, italialaistyyppiseen lähestymistapaan. Esityksinä ja kuuntelijoina voimme myös omaksua Janus-tyylisen näkökulman — katsoa taaksepäin perinteeseen samalla, kun arvostamme, kuinka Dowlandin visionäärinen työ auttoi muovaamaan englantilaisen laulun tulevaisuutta.
Konsertin kesto on n. 1 h. Konsertissa ei ole numeroituja paikkoja. Lippu sisältää kahvin / teen ja Villan leivoksen.
