Sublimely Intimate – 1700-luvun lempikappaleet

1700-luvun Lontoossa italialainen oopperaperinne saavutti suuren suosion, eroten englantilaisesta oopperasta, joka yhdisti laulua ja lausuntaa. Vaikka italialainen ooppera kohtasi usein taloudellisia haasteita, se menestyi taiteellisesti Lontoon suurilla näyttämöillä ja houkutteli kaupunkiin lukuisia italialaisia säveltäjiä ja esiintyjiä sekä muualta tulleita säveltäjiä, kuten Bononcinia ja Handelia, jotka kirjoittivat italialaisia oopperoita.

Ennen äänitetyn musiikin aikakautta elävät esitykset hallitsivat musiikkikulttuuria, ja suosittujen laulujen sekä aarioiden julkaiseminen mahdollisti musiikin leviämisen myös kotien yksityisiin musiikkihetkiin. Samoin kuin nykyään pop-kokoelmia myydään nuottikaupoissa, 1700-luvulla julkaistiin aarioiden ja suosittujen laulujen kokoelmia amatöörimuusikoiden iloksi. Lontoo oli kulttuurin keskus, jossa nuottijulkaiseminen kehittyi laajasti. Yksi tärkeimmistä kustantajista oli John Walsh, jonka kokoelmat, kuten The British Musical Miscellany (1733–34), sisälsivät tunnettuja italialaisia aarioita – usein kiinteillä englanninkielisillä sanoituksilla – sekä skotlantilaisia lauluja, juomalauluja ja kansanlauluja eri puolilta Brittein saaria.

Toisin kuin näyttävissä tuotannoissa, joita esitettiin Queen’s Theatressa (vuodesta 1714 King’s Theatre) Haymarketilla tai Drury Lane -teatterissa, näitä lauluja ja aarioita oli tarkoitus esittää kodin intiimissä ympäristössä, mukautuen käytettävissä oleviin soittimiin ja muusikoiden taitotasoon. Useimmat musiikkikustantamot myivät myös soittimia, joten asiakas saattoi hankkia kaiken tarvittavan iltapäivän tai illan musiikkihetkeä varten.

Ajan sanomalehti-ilmoitukset valottavat julkaisuprosessia. Esimerkiksi Ariostin Coriolano-oopperan viimeistä esitystä mainostavassa ilmoituksessa maaliskuussa 1723 kerrottiin, että oopperan laulut "kaiverretaan hienosti kuparipainolevyille, painetaan yleisön saataville ja jaetaan ensi kuun lopussa". Todellisuudessa innokkaiden oopperan ystävien oli usein odotettava suosikkiaarioidensa painamista huomattavasti pidempään, jopa yli vuoden.

1700-luvun alun tekijänoikeuslaki (1709–10) ei tehokkaasti suojellut säveltäjiä, ja monet musiikkikustantajat jättivät sen huomiotta. Musiikkia julkaistiin usein ilman säveltäjien lupaa, ja kustannusala oli täynnä kilpailua, aggressiivisia toimintatapoja ja kyseenalaisia eettisiä käytäntöjä, joita nykyään kutsuisimme immateriaalioikeuksien rikkomuksiksi. Musiikkia päätyi kustantajille eri reittejä pitkin: suoraan säveltäjiltä, teattereiden tuottajilta ja muulta henkilökunnalta sekä ulkomailta käsikirjoituksia hankkineilta agenteilta – Italia oli erityisen suosittu kohde. Vaikuttavat hahmot, kuten Haym, Clayton ja Vanbrugh, toivat italialaista musiikkia Lontooseen. Bononcinin Camilla pysyi painettuna useiden vuosikymmenten ajan, osoituksena italialaisen oopperan pitkäkestoisesta vaikutuksesta kaupungissa.

Näitä julkaistuja kokoelmia päätyi aristokraattien, kauppiaiden, ammattilaisten sekä joidenkin ammattimuusikoiden käsiin. Nyt, kolme vuosisataa myöhemmin, kutsumme teidät musiikilliselle matkalle kunnioittamaan 1700-luvun Lontoon eläväistä ja alati kehittyvää musiikkikustannuskulttuuria.

Konsertin kesto on n. 2 h väliajan kanssa.

---

Elisabet Hetherington (CA), sopraano

Kanadalaissopraano Elisabeth Hetherington on vakiinnuttanut asemansa Euroopan musiikkipiireissä loistavana vanhan, nykyaikaisen ja modernin musiikin tulkitsijana. Häntä on kehuttu pelottomasta ja voimakkaasta esiintymisestään sekä teknisesti moitteettomasta ja vaikuttavasta äänestään. Monialaisen esitystaiteen intohimo on vienyt hänet yhteistyöhön säveltäjien ja koreografien kanssa. Hänen työnsä tanssiryhmä Leineroebanan kanssa on tuottanut innovatiivisia projekteja, joissa yhdistyvät laulu ja liike. Kritiikit ovat ylistäneet hänen kykyään yhdistää laulua ja tanssia ainutlaatuisella tavalla.

Hetherington on tehnyt vaikuttavia rooleja Alankomaiden oopperataloissa, kuten Lopachin (Kirsikkatarha, 2023), Susanna (Figaron ero, 2022) ja Senta (Lentävä hollantilainen, 2021). Hänen hopeansävyistä sopraanoääntään ja vahvaa näyttämökarismaansa on kiitetty laajasti. Lisäksi hän on arvostettu tutkija Elisabetin aikakauden englannin ääntämisessä ja opettaa aihetta kansainvälisesti. Hänelle myönnetään lokakuussa 2024 Alankomaiden arvostetuin klassisen musiikin palkinto, De Nederlandse Muziekprijs. Hän on myös voittanut Dutch Classical Talent Award -palkinnon ja levyttänyt AVROTROS-kanavalle. Hän on valmistunut Toronton yliopistosta sekä Amsterdamin konservatoriosta kiitettävin arvosanoin.

Postscript (NL)

Aysha Wills, traverso
Tomoe Badiarova, viulu I
Marie Nadeau-Tremblay, viulu II
Iteke Wijbenga, alttoviulu
Octavie Dostaler-Lalonde, sello
Artem Belogurov, cembalo & musiikinjohto

Postscript on nuori ja dynaaminen amsterdamilainen periodiyhtye, joka keskittyy historiallisesti inspiroituneeseen esitystapaan barokin ja romantiikan aikakausien musiikissa. Yhtye koostuu neljästä muusikosta (kaksi traversistia, sellisti sekä cembalon ja fortepianon soittaja), mutta se voi laajentua myös pieneksi orkesteriksi. Postscript ei esitä vain instrumentaalista musiikkia, vaan myös tekee yhteistyötä laulajien, näyttelijöiden ja tanssijoiden kanssa.

Yhtyeen tavoite on laajentaa historiallisen esitystavan mahdollisuuksia nykypäivän musiikkimaailmassa historiallisella tutkimuksella, kokeilulla, kekseliäällä ohjelmasuunnittelulla, ainutlaatuisilla yhteistyöprojekteilla sekä vanhojen genrejen, instrumenttien ja repertuaarin elvyttämisellä. Heidän ohjelmansa vaihtelevat, mutta yhdistyvät kommunikoivaan, improvisoivaan ja luovaan lähestymistapaan, joka ammentaa inspiraatiota historiallisista lähteistä, kuten teksteistä ja varhaisista äänitteistä. Postscriptin perustajajäsenet tapasivat Amsterdamin konservatoriossa ja tulevat eri kulttuurisista taustoista, mutta jakavat laajan kiinnostuksen musiikin eri tyylilajeihin. He ovat saaneet kansainvälistä tunnustusta ja esiintyneet muun muassa Muziekgebouw’ssa, Concertgebouw’ssa ja TivoliVredenburgissa Alankomaissa sekä Musica Antiqua -festivaalilla Bruggeessa ja Festival Oude Muziek Utrechtissa. Yhtye julkaisi toisen CD:nsä, à Amsterdam, syyskuussa 2023.

Postscriptin tulevaisuus näyttää lupaavalta, sillä he kiertävät muun muassa Schumannin melodraaman Manfred -kamari-version kanssa Alankomaissa ja Saksassa vuonna 2024–2025, ja esiintyvät Sastamala Gregoriana -festivaalilla Suomessa. Heidän kolmas CD, jossa sooloistina on Octavie Dostaler-Lalonde, sai viiden tähden arvion BBC Music Magazinelta. Yhtyeellä on myös tulevia kiertueita Kanadassa ja Yhdysvalloissa vuonna 2026. Postscript voitti ensimmäisen palkinnon kansainvälisessä Brothers Graun -kilpailussa vuonna 2018 ja on esiintynyt useilla arvostetuilla festivaaleilla kuten Festival de Royaumont (Ranska), MA Festival Brugge (Belgia) ja Utrecht Early Music Festival (Alankomaat). Yhtye on REMA:n jäsen ja saanut tukea Fonds Podium Kunstenilta, Prins Bernhard Cultuurfondsilta ja Amsterdams Fonds voor de Kunstilta.

---